Arkielämän kiireet ja ruuhkavuosien vaatimukset aiheuttavat usein sen, ettei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja tehdä niitä asioita jotka olisivat itselle tärkeitä. On huolehdittava ainakin töistä, perheestä ja kodista, ennen kuin voi antaa ajatustakaan itselle. Jatkuva kiire ja kelloa vastaan taisteleminen on nykyajan arkielämän peruselementti. Mutta tarvitseeko olla niin?

Kiire on subjektiivinen käsitys omasta suhteesta käytettävissä olevaan aikaan. Sitä ei objektiivisesti ole olemassa, vaan se on oman mielen tuotos. Eikö jonain kauniina päivänä voisi vain päättää, ettei kiirettä enää ole, ettei sitä enää tarvita? Mikä oikeastaan estää tekemästä sitä päätöstä jo tänään?

Entä ne itselle tärkeät asiat? Mistä löytyy niille aikaa? Tarkkailemalla omaa ajankäyttöä voi helposti oivaltaa mihin kaikki aika menee, koska jonnekin se tuntuu valuvan. Voisiko työpaikalla olla tehokkaampi ja tehdä hommat nopeammin, sen sijaan että päivällä jumiutuu kahvipöytäkeskusteluihin ja joutuu siksi jäämään pidempään? Kannattaisiko ulkoistaa tietyt kodin arkirutiinit siivoojalle taikka robotti-imurille, jos tuntuu että se helpottaisi arjen sujumista ja lisäisi onnellisuutta? Voisiko lapsen harrastaessa tehdä samalla omankin treenin, tai vaikka kutoa villasukkia ja rentoutua sen parissa, jos se on sitä mitä kaipaa? Tekisikö hyvää nousta aamulla ylös tuntia tavallista aiemmin ja käyttää se aika niiden asioiden tekemiseen, joita eniten rakastaa? Auttaisiko jos edellisenä iltana valmistelisi kaiken mahdollisen tulevaa aamua varten, jotta voisi nukkua levollisesti ilman että mieli täyttyisi kaikilla niillä asioilla jotka täytyy muistaa tehdä, ja aamutoimet onnistuisivat sujuvammin?

Ehkei meidän tarvitsekaan pysäyttää maailmaa ympärillämme, vaan ainoastaan oma mielemme. Hidastaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi lakata olemasta kunnianhimoinen ja tavoittelemasta unelmiaan. Päinvastoin, parhaat oivallukset usein vaativat pysähtymistä ja kenties jokainen uusi oivallus tuo sinut lähemmäksi unelmaasi. Hidastaminen ei myöskään tarkoita että pitäisi lopettaa liike. Oman kehon liikuttaminen voi parhaimmillaan olla kuin meditaatiota ja tarjota myös mielelle mahdollisuuden uudistumiseen.

Hidastaminen edellyttää opettelemista elämään muutoksen kanssa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta parhaatkaan suunnitelmat harvoin toteutuvat ihan sellaisenaan. Kiireen tuntu ja stressi syntyy usein siitä, kun suunnitelmat eivät toteudu vaan pitääkin improvisoida. Maailma on kaunis mutta arvaamaton, eikä mikään ole niin pysyvää kuin muutos, siksi muutosten syleileminen auttaa pysymään rauhallisena ja onnellisena.

Meillä on tehty päätös kiireestä luopumiseen. Mitenkäs teillä?

Inspiraatiota postaukseen saatu Bookbeatista: Benjamin Spall & Michael Xander: My Morning Routine

Leave a comment

 

Rakennusblogi | Sisustusblogi | Matkailublogi

Villa Lume © 2019. All Rights Reserved.